1.pv päätöksestä
Tästä se alkaa, hidas ja tympeä (ja joiltakin osin jopa tylsä) taisteluni noita välillä niin ylivoimaisilta tuntuvia sokerisia mielitekojani kohtaan. Päätös itsessään syntyi tarkalleen ottaen kyllä jo eilen, mutta tänään on ensimmäinen eeppisen taisteluni päivä.
Ensi siemauksella fiilikset ovat sekalaiset; jonkinlaista toivoa siitä, että vihdoinkin saisin itseni kuriin ja löytäsin jonkin moisen tasapainon mielitekojeni suhteen ja toisaalta olen tutun pessimistinen. Pessimismi voisi olla toinen nimeni, kun on kyse itsestäni. Alun toiveikkuuden haihduttua sorrun todella helposti ajattelemaan, etten ansaitse tätä, etten ole tarpeeksi hyvä ihminen voidakseni olla tyytyväinen itseeni.
Olen kuitenkin kuluttanut tunteja itsetutkiskeluun ja tehnyt pienessä päässäni päätöksen olla piittaamatta päässäni pörräävistä itsekriittisistä ja mollaavista ajatuksista.
Tavoitteenani on siis päästä eroon sokeririippuvuudesta ja parantaa elämänlaatuani lisäämällä HIEMAN liikuntaa. En siis todellakaan aio riehua salilla 4 kertaa viikossa ja juosta lenkillä joka ikinen ilta. Aion vain korvata pahimmat mieliteon hetkeni vaikkapa käymällä kevyellä kävelyllä tms.
En kuvittele tämän olevan mitenkään helppoa saatika läpihuutojuttu. Tiedän, että tulen jossakin vaiheessa retkahtamaan, mutta aion silti yrittää parhaani mukaan.
Tervetuloa seuraamaan taisteluani suoraan eturintamalle!
Päivää kuvaava biisi: Two Steps From Hell - Heart of Courage
Fiilikset: 2,5 / 5
Sekalaista: Fiiliksen mataluus johtunee tämänhetkisestä karkinhimosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti