2. ja 3.pv päätöksestä
En aio huijata itseäni enkä teitä ja täten ilmoitan, että sairastumiseni vuoksi sorruin ostamaan itselleni karkkia. En kuitenkaan aio luovuttaa näin helpolla vaan aion jatkaa taistelua. Pakko myöntää, että lipsahdukseni otti kyllä luontoni päälle ja hetken harkitsin jopa leikistä luopumista, mutta jonkin aikaa mietittyäni päätin, etten anna itseni upota uudestaan samaan suohon. Tiedän mitä haluan ja tiedän miten sen voin saavuttaa. Tämän polun kulkeminen vaan on se suurin haaste. On niin helppoa vain kävellä kauppaan (jonne on aivan liian lyhyt matka) ja ostaa mielitekoonsa sokerisia herkkuja, joista tulee hetkellisesti parempi mieli, mutta hyvin pian nauttimisen jälkeen alkaa se inhottava alamäki, jossa itsesyytökset ja fyysinen paha olo iskevät päälle.
Olen opetellut tunnistamaan heikot hetkeni, ne ovat voimakkaimmillaan silloin kun olen tylsistynyt, väsynyt tai pahalla päällä. Olen ottanut tavaksi syödä sokerisia herkkuja ns. lohturuokana. Aloittaessani tätä blogia ajattelin, että tekisin tästä itselleni korvaajan pahimpaan karkinhimoon, mutta en ole täysin varma toimiiko se. Lenkkeily, josta aikaisemmassa merkinnässäni mainitsin, tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta haaveelta. En vain saa itseäni motivoitua lähtemään ulos.
Toivotan kuitenkin tsemppiä kaikille, jotka ovat päätyneet samanlaiseen ratkaisuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti