12.4.2012

2. ja 3.pv päätöksestä

En aio huijata itseäni enkä teitä ja täten ilmoitan, että sairastumiseni vuoksi sorruin ostamaan itselleni karkkia. En kuitenkaan aio luovuttaa näin helpolla vaan aion jatkaa taistelua. Pakko myöntää, että lipsahdukseni otti kyllä luontoni päälle ja hetken harkitsin jopa leikistä luopumista, mutta jonkin aikaa mietittyäni päätin, etten anna itseni upota uudestaan samaan suohon. Tiedän mitä haluan ja tiedän miten sen voin saavuttaa. Tämän polun kulkeminen vaan on se suurin haaste. On niin helppoa vain kävellä kauppaan (jonne on aivan liian lyhyt matka) ja ostaa mielitekoonsa sokerisia herkkuja, joista tulee hetkellisesti parempi mieli, mutta hyvin pian nauttimisen jälkeen alkaa se inhottava alamäki, jossa itsesyytökset ja fyysinen paha olo iskevät päälle.

Olen opetellut tunnistamaan heikot hetkeni, ne ovat voimakkaimmillaan silloin kun olen tylsistynyt, väsynyt tai pahalla päällä. Olen ottanut tavaksi syödä sokerisia herkkuja ns. lohturuokana. Aloittaessani tätä blogia ajattelin, että tekisin tästä itselleni korvaajan pahimpaan karkinhimoon, mutta en ole täysin varma toimiiko se. Lenkkeily, josta aikaisemmassa merkinnässäni mainitsin, tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta haaveelta. En vain saa itseäni motivoitua lähtemään ulos.

Toivotan kuitenkin tsemppiä kaikille, jotka ovat päätyneet samanlaiseen ratkaisuun!

10.4.2012

1.pv päätöksestä

Tästä se alkaa, hidas ja tympeä (ja joiltakin osin jopa tylsä) taisteluni noita välillä niin ylivoimaisilta tuntuvia sokerisia mielitekojani kohtaan. Päätös itsessään syntyi tarkalleen ottaen kyllä jo eilen, mutta tänään on ensimmäinen eeppisen taisteluni päivä.

Ensi siemauksella fiilikset ovat sekalaiset; jonkinlaista toivoa siitä, että vihdoinkin saisin itseni kuriin ja löytäsin jonkin moisen tasapainon mielitekojeni suhteen ja toisaalta olen tutun pessimistinen. Pessimismi voisi olla toinen nimeni, kun on kyse itsestäni. Alun toiveikkuuden haihduttua sorrun todella helposti ajattelemaan, etten ansaitse tätä, etten ole tarpeeksi hyvä ihminen voidakseni olla tyytyväinen itseeni.
Olen kuitenkin kuluttanut tunteja itsetutkiskeluun ja tehnyt pienessä päässäni päätöksen olla piittaamatta päässäni pörräävistä itsekriittisistä ja mollaavista ajatuksista.

Tavoitteenani on siis päästä eroon sokeririippuvuudesta ja parantaa elämänlaatuani lisäämällä HIEMAN liikuntaa. En siis todellakaan aio riehua salilla 4 kertaa viikossa ja juosta lenkillä joka ikinen ilta. Aion vain korvata pahimmat mieliteon hetkeni vaikkapa käymällä kevyellä kävelyllä tms.

En kuvittele tämän olevan mitenkään helppoa saatika läpihuutojuttu. Tiedän, että tulen jossakin vaiheessa retkahtamaan, mutta aion silti yrittää parhaani mukaan.

Tervetuloa seuraamaan taisteluani suoraan eturintamalle!

Päivää kuvaava biisi: Two Steps From Hell - Heart of Courage
Fiilikset: 2,5 / 5
Sekalaista: Fiiliksen mataluus johtunee tämänhetkisestä karkinhimosta.